Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tältä sivulta voit lukea taustaa siitä, miten olen päätynyt tähän ihanan rakastettavaan rotuun.

Eli, jos aivan alusta aloitetaan.

Olen Mira Hölttä ja asumme Heinolassa yhdessä mieheni Joukon kanssa.

Koko ikäni olen ollut "koirahullu" ja niitä onkin elämääni melkein koko ajan kuulunut. Jo 2-vuotiaana sain ensimmäisen oman koiran, kultaisen noutajan nimeltä Nalle. Vaikka vanhemmathan sen silloin joutuivat hoitamaan.
Omaan kotiin muutettuani otin oman koiran, sekarotuisen Juuso-pojan. Juusossa oli collieta, pystykorvaa ja karhukoiraa. Jätkä oli lauhkea kuin lammas ja todella kiltti. Pari vuotta Juuson omistettuani päätin toteuttaa ikuisen haaveeni, eli saksanpaimenkoiran. Joten meille tuli lisäksi narttu Nancy, kotoisammin Nakki vaan. Nakin kanssa kokeilimme näyttelyitä pariin otteeseen, mutta silloin ne eivät tuntuneet "omalta jutulta".

Sitten tuli aika, jolloin tutustuin tuohon omaan aviomieheeni, Joukoon. Olemmekin tutustuneet toisiimme koirien kautta, hänellä kun oli silloin saksanpaimekoirauros, Roomeo. Tuota pikaa asuimmekin yhdessä ja meillä olikin jo kolme koiraa.
Noin reilut kymmenen vuotta sitten sain jostakin ajatuksen, että haluan pienen koiran. No alkuun isäntä laittoi hanttiin asiassa, mutta loppujen lopuksi sain tahtoni lävitse ja menimme sukuloimisreissulla katsomaan koiranpentuja matkan varrelle. Ja sieltä sitten tarttui matkaan tämä talon ensimmäinen pieni koira, eli Rica. Rica teki meihin vaikutuksen tulemalla kivirappusia kuperkeikalla alas ja pomppaamalla suoraan takaisin pystyyn ja jatkamalla hirmuista vauhtia eteenpäin. Totesimme että tuolla neitokaisella on luonnetta riittävästi tulla isojen koirien kaveriksi ja niin neito lähti matkaan.

Rican alku meillä ei vaan ollut kovinkaan ruusuinen, sillä koirasta löytyi heti alkuunsa korvapunkki, sitten jonkin ajan päästä ilmeni paha "sikaripunkki-infektio".
Noista alkuvaikeuksista päätimme että ei enää sekarotuisia, vaan seuraava olisi sitten paperikoira. Heti alkuun oli jo itsestään selvä, että toinen pieni koira tulee taloon jossakin vaiheessa. Taas vaan täytyi ensin keskustella isännän kanssa asiasta. Parisen vuotta täytyi jälleen lämmitellä ajatusta ja sen aikaa selailin koirakirjoja urakalla ja tutkin pieniä rotuja. Melko nopeasti oli selvillä kaksi rotuvaihtoehtoa: cotton de tulear tai juuri havannalainen. Päätös oli helppo, kun tutustui kumpaankin rotuun.

Rican kaveriksi tuli Navida taloon ja tarkoitus oli että Navida on vaan kotikoira. Ja näinhän olikin monen vuoden ajan. 

Navidan jälkeen meni taas parisen vuotta ja jälleen alkoi mieli tehdä uutta pientä havaneesia taloon : )

Sitten olikin värin vuoro vaihtua ja taloon tuli ihanainen Stella : )
Stellan kanssa jo oli tarkoitus kokeilla näyttelyitä, mutta meille kävi ikävä onnettomuus lenkillä ollessa, kun meijän päälle hyökkäsi vapaana oleva saksanpaimenkoira. Tuon tapahtuman seurauksena Stella oli vajaan viikon kateissa ja ikävä kyllä taisi saada pysyvät traumat vieraita koiria kohtaan. Siihen ne näyttelyt sitten jäivät sillä erää : (

Nyt on isot koirat siirtyneet jo sateenkaarisillalle vanhuuttaan ja talossamme asustaa nämä kuusi pientä "kauhukakaraa". No ei vaan, ihan kilttejä nuo ovat ja todella ihania tapauksia jokainen omalla tavallaan.

Pikku hiljaa nuo koirat ovat ilmestyneet taloon, vaikka jo neljännen kohdalla Jouko sanoi, että nyt riittää. Kuitenkin nuo kaksi nuorimmaista ovat tänne vaan tupsahtaneet, vaikka täytyyhän niiden meille tuloon liittyä kahden aivan ihanan kassvattajan ansiot ja luottamus meitä kohtaan ; ) Kummatkin nuorimmat nartut ovat meillä sijoituksessa.

Ringo on iso mies, (ehkä hieman liiankin iso), tyyni luonteeltaan, mutta kuitenkin iloinen vekkuli kaveri. Ringon taloon tulon myötä ollaan alettu näyttelyitä harrastamaan. Alkutaipaleella ollaan kyllä sillä puolella vielä ihan kokonaan, harjoittelua niin emännälle kuin Ringollekin.
Näyttelyiden makuun päästyämme on myös Navida lähtenyt reissuille mukaan. Neitokainen joutuukin vielä vanhoilla päivillään opettelemaan näyttelykäyttäytymisen ja toivotaan että hyviä tuloksia tulisi Navidallekin!
Mieheni toimii hienosti Kepona harrastuksemme parissa ja toivonkin että hän vielä joku päivä innostuisi niin paljon, että hyppäisi kehään koiraa esittämään : )

Talon viimeisimmät tulokkaat, eli Jatakabi's Without A Doubt, kotoisammin Lotta, on pieni tarmopesä. Siinä on isommat pulassa välillä, kun Lotta laittaa toisia kuriin : )
Lotta tuli sijoitukseen meille Tainalta ja tulee tietysti näytelmiin meijän matkassa mukaan. Katsotaan mitä pikkuneidosta tulee ajan kanssa, toiveet on ainakin isot : )

Ja toinen pieni piiperöinen Bayarin Misty Moonlight, kotoisammin Misty Iines, yleensä pelkkä Iines, on myös Marjalta meillä sijoituksessa. Tämä nuori neito on myös todella reipas ja iloinen hännänhetkuttaja. Iines on veikkaansa Ringoon tullut todella paljon luonteessaan ja tuntuu ettei neito aristele mitään mikä on matkan varrella vastaan tullut. Päinvastoin, yleensä on käynyt niin, että kaverikoirat juoksee meijen pikku Iinestä karkuun, kun toinen on niin pelottava tuon innokkuutensa kanssa : )

Katsotaan mitä tuleva meille tuo ja miten meillä tässä kaikkien suunnitelmien kanssa vielä käy. Näyttelyt on tullut meijän harrastuksiin jäädäkseen ja senkin takia on ollut ilo ja kunnia saada nämä kaksi aivan mielettömän ihanaa nuorta neitoa (muiden omien koirien ohella tietysti) meidän hoiviin kasvamaan ja vieläpä kasvattajilta joista on tullut meille ystäviä ja äärettömän kannustavia ja auttavaisia joka asian suhteen. On ilo olla yhteistyössä näiden kasvattajien kanssa!!!!